Lapsia syntyy tällä hetkellä Suomessa ennätysmääräisen vähän. Ilmastonmuutoksen ja ylikansoituksen kannalta hyvä uutinen saa kuitenkin eri vivahteita, kun mietitään miten tulevaisuuden Suomessa saadaan vanhenevan väestön kulut katettua aiempaa pienemmällä työssäkäyvien veronmaksajien määrällä.
Eilen julkaistussa Tilastokeskuksen väestöennusteessa povataan Suomen väkiluvun kääntyvän laskuun vuonna 2035. Syntyvyys on ollut laskusuhdanteessa vuodesta 2010 lähtien, nyt jo kolmatta vuotta historian alhaisimmalla tasolla.
Espoossa asuvalle kolmekymppiselle nämä luvut tuntuvat epätodellisilta.
Ei nimittäin mene päivääkään, ettei näkisi suurta määrää lapsia. Julkisen liikenteen vuorot täyttyvät vaunuista, taloyhtiön säilytystilat ovat täynnä lastenrattaita. Katsoitpa minne tahansa espoolaisessa ostoskeskuksessa, näet vauvan tai vähintään siunatussa tilassa olevan tulevan äidin.
Vauvat eivät valloita ainoastaan ympäristöä. Monen kolmekymppisen puheet, toiveet ja ajatukset pyörivät perheen perustamisessa. Facebook täyttyy vauvauutisisista ja syntymäilmoituksista ikätoverien siirtyessä elämässään uudelle polulle pienen ihmisen vanhempina. Omasta ystäväpiiristä osaan nimetä ainoastaan yhden henkilön, joka ei haaveile vanhemmuudesta. Viime vuonna, jolloin syntyvyys oli historiallisen matalalla, ensimmäiset vauvat ilmestyivät tuttavapiiriin tehden kertaheitolla kahdesta ystävästäni äitejä. Tuntuu, että valtaosa lisääntyy tai vähintään suunnittelee sitä.
Miksi luvut kuitenkin todistavat toisin? Elänkö ympäryskunnalle tyypillisessä vauvakuplassa? Luultavasti kyllä, ja kolmekymppisten ikäryhmään kuuluminen lisää lasten hankinnan ajankohtaisuutta tuttavapiirissä.
Väestöliiton perhebarometrikyselyn mukaan lapsia toivovat ovat hyväosaisia: työllisiä, parempituloisia, korkeammin koulutettuja. Toisin kuin muualla maailmassa, matalasti koulutettujen naisten lapsettomuus on kasvanut Pohjoismaissa. Naisten kohdalla lasten hankkimisen lykkäykseen liittyy usein epävarma työ-, talous- tai parisuhdetilanne.
Yksi syy syntyvyyden laskuun voi juurikin olla, etteivät lapsia toivovat naiset ja miehet kohtaa parisuhdemarkkinoilla. Lapsia toivovissa sekä miehet että naiset listaavat yhdeksi syyksi lapsettomuudelle sopivan kumppanin puutteen. Mikäli perhebarometriin on uskominen, korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat naiset haluavat lapsia, kun taas korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet eivät. Toiveet eivät siis kohtaa saman sosiaalisen statuksen jakavien naisten ja miesten kesken.
Mutta kysely paljastaa myös, etteivät mielikuvat lapsiperhearjesta houkuttele vanhemmuuteen. Ei haluta nähdä itseä Prismassa tekemässä viikottaisia ostoksia lapsikatraan kanssa. Elämäntyylisyyt nousevat kärkeen, kun kysytään miksi lapsettomat lykkäävät lastenhankintaa tai pidättäytyvät siitä kokonaan – arvotetaan elämässä muita asioita, kuten uralla etenemistä sekä nykyisen elämäntyylin säilyttämistä. Tämä perhearvojen ja perinteisen elämänkaavan kyseenalaistajien joukko on kasvussa. Noin 12 prosenttia suomalaisista ilmoitti haluttomuutensa lasten hankintaan tämän vuoden kyselyssä.
SDP.n puheenjohtajan Antti Rinteen väläyttämiin synnytystalkoisiin tuskin kukaan vapaaehtoisesti lapseton ryhtyy kehoituksesta, mutta politiikalla pystyttäisiin lisäämään jo vanhemmiksi tulleiden lisääntymistä. Perhebarometrissä he ilmoittivat lykkäämisen syyksi mm. taloudelliset ja työelämään liittyvät syyt. Työelämän käytäntöjä on mahdollista muokata poliittisin päätöksin esimerkiksi perheystävällisempään suuntaan, mutta kansalaisten lisääntymishalukkuuteen on vaikeampi vaikuttaa.
Suvi Tiihonen 